Samuel, olet keksinyt sellaisen kyynikon, jollaista on helppo paheksua. Kyynikkosi on pahantahtoinen ja ekstremistinen.
Kyynisyyden ei tarvitse nousta surusta ja pettymyksestä ja toteutua elämänvastaisena asennevikana, vaan se voi myös olla realistisen ja harkitsevan ajattelun näkökulma. Kyynisyys on väistämätön seuraus sen ymmärtämisestä, että me itse ja yhdessä olemme kaikkien merkitysten luojia ja mittareita. Se antaa tervettä etäisyyttä suuriin kuvitelmiin ja kollektiivisiin harhoihin. Pitää jalat maassa. Vapauttaa perinteistä ja pakottaa kehittymään.
Oppitunti itsetuntemuksesta: Tarvitaan sopiva annos kyynisyyttä, että voi edes aloittaa oman ajattelunsa kriittisen tarkastelun.
Kyynisen kanssa ei kannata väitellä? Sanoisin pikemminkin, että jokaiseen keskusteluun tarvitaan mukaan yksi kyynikko! Muuten väittely jää lyhyeksi eikä kenenkään tarvitse ponnistella.
Pikemminkin sellainen ihminen, joka uskoo vakaasti löytäneensä oikean tavan ajatella ja elää, on turha keskustelukumppani. Häntä "…ei voi käännyttää argumentein. Hänen maailmankuvansa ei ole järkisyiden, vaan tunteiden muovaama." Siksi juuri häntä ärsyttävät kyynikot, jotka pakottavat hänet kohtaamaan omat epämieluisat epävarmuuden tunteensa.
Hei, olen Mikael. Olen elämää rakastava kyynikko!
